In hydraulis (Antoine Busnois)

In hydraulis quondam Pythagora
Admirante melos, phthongitates
Malleorum, percussa aequora
Per ponderum inaequilitates
Adinvenit musae quidditates.
Epitritum ac emioliam,
Epogdoi duplam nam perducunt
Nam tessaron pente convenientiam
Nec non phthongum et pason adducunt,
Monocordi dum genus conducunt.
Hec Ockeghem cunctis qui precinis
Galliarum in Regis latria
Practiculum tue propaginis
Arma cernens quondam per atria
Burgundie ducis in patria.
Per me Busnois illustris comitis
De Chaurolais indignum musicum
Saluteris tuis pro meritis
Tamquam summum Cephas tropidicum
Vale versum instar Orpheicum.

Vesiuruista muinoin Pythagoras
ihasteli melodiaa, kaikuvaa
vasaroiden laatoista kolkkaamaa.
Punnusten epätasaisuudesta
keksi muusien [taiteen] olemuksen:
Epitrituksen ja hemiolan,
epogdonin ja dupluksen; sillä ne eivät
tuota vain yhteissointia kvartin ja kvintin
vaan (yhteis)sävelen ja oktaavin samalla
kun ne yhdistävät monokordin lajit.
Sinä Ockeghem, joka kaikkien edellä laulat
Ranskan kuninkaan halleissa,
osaamista jälkeläistesi
vahvista kun näet heitä saleissa
Burgundin herttuan kotimaassa.
Minun Busnois’n, maineikkaan ja
ystävällisen Kaarlen arvottoman muusikon,
kautta ollos tervehditty ansioidesi mukaisesti
kuni säveltaiteen ylin huippu.
Voi hyvin, aidosti Orfeuksen vertainen!